sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Millenium Girl

Mun elämäni hevonen<3
Talvi ollaan treenattu ja tulosta alka näkymään.

 
 
Noniin :) Eli tää on mun "erikois-postaus" minkä halusin tehdä. Inspiraatio tuli eilen kun selailin vanhoja kuvia musta ja Millistä. Kaikki uusimmat lukijat eivät ehkä tiedä ihan kaikkea mitä olemme kokeeneet joten pieni "lyhyehkö" selostus tästä kaikesta kokemastamme pian olemme tehneet jo 1vuoden yhteistyötä. Kuvia on paljon jotta postaus tulisi vähän kivemmäksi lukea! Tahtoisin mielellään kuulla kommenttia onko tällainen "kehitys" postaus kiinnostava lukea, tahdotteko että kirjoitan Ulpukastakin sellaisen?

110cm luokka Keravalla.

Ensimmäiset kisat... Tässä sarjan B osaa hyppäämässä.

Kesällä laukka muuttui paremmaksi.


Ravi näyti enimmäkseen tältä.




Käynnissä ei onnistunut mikään.





24.4.2012 istuin ensimmäisen kerran Millin selässä. Millin omistaja Mari oli jo pariin otteeseen minulle vitsillä sanonut että "Sähän voisit kokeilla sitä Milliä". Siihen aikaan kävin vielä ratsastamassa pientä kirjavaa pikkuponia Pinoa samalla tallilla. Mari ei itse halunnut Millillä ratsastaa koska se oli niin hankala. Milli oli kilpaillut kansainvälisiä 130 ja 140cm ratoja nuorempana ja tämä oli kaikki mitä tiesin hevosesta ennen kuin selkään nousin. Ensimmäinen ratsastus kerta oli ihan kamala. Aloitin "kävelemällä" hevonen ei varmaan kävellyt askeltakaan vaan steppasi paikoillaan, se katsoi minua yläkautta silmiin ja loikki jokasuuntaan kun pienikin räsähdys kuului jossain. Kun aloitin kevyessäravissa Milli meni todella kovaa enkä osannut keventää ollenkaan siellä vaan pompahdin satulasta ylös. Minä oli vasta 12vuotias ja ratsastanut vain Napsulla ja silloin tällöin äitini hyvin avuilla olevilla kouluhevosilla, en ikinä ISOLLA ja kuumalla estetammalla. Laukaa en todellakaan halunnut ottaa, ravasin ympäri maneesia ainakin 40minuuttia kunnes sanoin että en halua enään ratsastaa, tajuatteko LUOVUTIN!!! Äiti sanoi että kävele hetki hengitä syvään ja jatka! Tein niinkuin käskettin yritin saada Milliä pyöreäksi käynnissä. Se oli rauhoittunut aika paljon jo ja otin uudestaan ravia ja Milli kulki aika kivasti. Uskalsin ottaa laukkaa joka oli iso ja vauhtia riitti. Äiti sitten Marin avustukselle kasasi keskelle maneesia ison 100cm korkean oxerin joka MINUN piti ylittää, minua jännitti silloin ihan kamalasti. Kun olin esteen ylittänyt fiilis oli ihan uskomaton! Onnistuin ja se tuntui ihanalle! Hyppäsin vielä pari hyppyä ja lopetin. Siitä aloitimme sitten matkamme.


Hypyt olivat selättömiä, en osannut
 säädellä laukkaa enkä pysynyt hypyissä mukana

 Kun olin käynyt näyttämässä Millin valmentajalleni ja hypännyt siellä niin 5ratsastus kerran jälkeen kisoihin! Hyppäsin ekoissa kisoissamme 80&90cm. Muistan kun olin 80cm verryttelyssä Milli meni todella kovaa koko ajan ja olin todella jännittynyt. Rata meni ihan ok, suhtaututeista väleistä jäi aina askel pois ja sarjan hyppäsimme in-and-out:ina :D sijoituimme kuitenkin 2sijalle, luokan voitin Napsulla! 90cm tuli perusradalla virhepiste kun tuli todella iso hyppy je lensin Millin kaulalle ja jouduin pysäyttämään jotta pääsisin satulaan takaisin. Yksi ratsastaja joka oli aikaisemmin kilapillut Millillä oli seissyt kentän reunalla ja katsonut radan. Hän sanoi äitilleni että hevonen on hengenvaarallinen ja ei todellakaan mikään lastenratsu. Kisojen jälkeen aloin ratsastamaan Milliä säännöllisesti 2-3kertaa viikossa muuten sillä ratsasti toinen ratsastaja, kouluratsastaja. Parin viikon jälkeen oli aika päättää haluanko alkaa kilpailemaan Millillä, otanko sen ja jaksanko treenata sitä vastoinkäymistenkin jälkeen. Ensin meinasin kieltäytyä mutta äiti puhui minut ympäri "toista tälläista tilaisuutta ei tule, saat jatkaa treenailua liian pienellä Napsulla joka myydään, et pääse kilpailemaan Ulpukalla kuin pieniä luokkia" en olisi kestänyt kisata vain 40-60cm  seura luokkia joten otin Millin ja aloin ratsastamaan enemmän ja enemmän sillä. Koko kesän treenasin sen kanssa, toinen ratsastaja lopetti Millin ratsastamisen ja nyt oli vain minä ja Milli. Syksyllä menin uudestaan seurakisoihin hyppäsin 80&90cm siellä meni todella paljon paremmin. Loppukesästä hyppäsimme jo 100cm luokkia alue tasolla. Ennen kilpailukauden loppua starttasin ensimmäisen 110cm aluekisoissa sijoittuen toiselle sijalle. Hyppäsin myös  halliseurajoukkue-aluemestaruuksissa ja junioreiden aluemestaruudesta. Talven yli olemme valmentautuneet 1 kerran viikossa Johkun valmennuksessa ja 2-3 kertaa kuussa Hauken valmennuksessa josta on ollut suunnattomasti apua. Parhaillaan treenaamme enimmäkseen omaa istuntaani ja odotamme kisakauden alkua sopivalla kilpailulla.

Millin ratsastettavuus on muuttunut näiden 11kuukauden aikana todella paljon. Se hengenvaarallinen. iso ja vaarallinen kuumaestetamma kävisi vaikka ratsastuskoulun talutusponiksi... Ei nyt sentään mutta Milli vain vaatii paljon kärsivällisyyttä, säännöllistä treenaamista ja kaikkein eniten luottamusta. Millin selän kanssa on ollut jonkin verran ongelmia minkä takia se pukitteli ja hyppi pystyyn, nyt se on taas kunnossa ja kaikki sen tapainen possuilu on jäänyt pois. Olen niiiiiiiiiin iloinen saadessani ratsastaa näin ihanaa hevosta, en halua luopua Millistä vielä pitkään aikaan. Vaikka Milli on edelleen se sama itsepäinen tamma joissain asioissa niin sillä on todella kultainen sydän. Milli on once in a lifetime hevonen minulle. Minulta on useasti kysytty miten jaksan Millin kanssa vaikka se on niin pänkki, vastaus on Milli itse, mitä jos se olisikin kuin kaikki muut hevoset eihän se silloin olisi Milli se ihana hevonen jota rakastan niiiiin paljon! ¨

Huh tulipa pitkä postaus, toivottavasti tämä postaus kiinnostaa jotakuta. Pointtini oli että olen tehnyt valmentajien avulla kovaa työtä saadaksemme Millin tähän pisteeseen missä nyt olemme. Joskus olen kuullut kun minusta on puhuttu seläntakana että "sillä on hieno ja taitava hevonen, se on pilannut sen kokonaan" tämän kommentin päästän yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka Millillä olisi millaiset statukset ja saavutukset niidenkin eteen on tehty töitä. Käsitys Millin ratsastettavuudestaan muuttuu samantien kun selkään istahtaa, kun minä aloitin Millillä luulin sen olevan todella ihana ja helppo kunnon tykki hevonen, toista se oli. Milliä pitää ostata lukea todella hyvin, minä tunnen jo kun harjaan Milliä millä tuulella se on ja tiedä mitä siltä voi pyytää ratsastuksen aikana.

Viime kevät.
Eilen (23.3)

19 kommenttia:

  1. okseri* erikoispostaus*:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ääääk voiei ! :D yritän kirjoittaa jatkossa oikein! ;)

      Poista
  2. Ihan super kiva postaus!!!
    Ja vitsi Milli ja siä ootte kehittyny ihan huimasti !!! :)
    Tee Ulpusta samallainen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. uu tänkyouuu <3 Nojepp! :D Oon kasvanu vähän ni saan jalat satulansiipien alapuolelle!

      Poista
  3. Tää oli tosi kiva! Ulpust kans tämmönen!! :)

    VastaaPoista
  4. Sä nojaat tuolla selässä aika pajon taaksepäin! Mutta ratsastat silti tosi kivasti! Ulpusta samanlainen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän... mulla käy aina noin. Ja yksin kun ratsastaa ilman että kukaan huomauttaa siitä on tahtonut tulla tapa...Mutta kiitokset! ;)

      Poista
  5. tee ulpukastaki tälläne listaus voitko tehä joskus epäonnistumis videon:):D:):D:):D:):):):):-):):D:D:D:D:):):):D:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! :) Jooo, itse asiassa mulla on jonkin verran materiaaliakin siihen XDDXDXD joo mut heti kun löydän jonkun hyvän musiikin ja saan kerättyä kaikki epäonnistumiset yhteen kansioon niin juu yritän! :D

      Poista
  6. Meetkö kesäl miittiin?:)

    VastaaPoista
  7. Sulla on tossa tokavikassa kuvassa nivel ja viimeisessä hissit..tottakai hevonen kulkee kovalla kuolaimella helpommin. Joten sen vuoksi en sitä kehitykseksi laskis :)
    Miks muuten millin omistaja ei antanu sitä jollekki ammattilaiselle sitten? (kun jos se kerran on kisannu noin suurta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuu, en kehitykseksi laskisikaan tuota että kulkee pyöreänä vahvalla kuolaimella.. Millistä ei vain ole kuvaa viimeajoilta kun menen nivelellä sileällä. En tiedä, kaipa hän koki että Milli on jo niin kauan hypännyt isojaluokkia että olisi hyvä nollata kaikki ja aloittaa pienemmis ja varovasti nousta kohti isoja esteitä.

      Poista
  8. Eksyin tänne sun blogiin ihan vahingossa. :)
    Milli on ihan supertamma! Tykkäsin siitä ite ihan sikana, ku sillä ratsastin. Toista samanlaista (käteensopivaa) estehevosta ei oo kyllä sen jälkeen kovin montaa mun kohdalla vastaan kävelly. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiku mukavaa!:) millissä on tosiaan omat viehätyksensä ja haasternsa!;)

      Poista

Luen läpi jokaisen kommentin ja jos kommentti ei ole asiallinen se poistetaan välittömästi.

- Lumi on oma hevoseni. Viiu, Papu ja muut hevoset joista kirjoitan ovat liikutettavia/ ratsutettavia.

- Kuvailen Nikon D3100 järjestelmä kameralla putkena toimii perus nikonin: AF-S DX NIKKOR ED 18-55mm 1:3.5-5.6 GII

- Kysy jos jokin mietityttää, vastaan aina.