Hups!

Iik, hupsista, se mun "kirjoitan huomenna" vierähti pari päivää... Mutta joka ilta kun olen tullut tallista kotiin olen heittäytynyt suihkun kautta sänkyyn. En vain ole jaksanut kirjoittaa pitkän tallipäivän jälkeen yhtään MITÄÄN. Eilen hevosilla oli vapaa päivä ja olisin ehtinyt kirjoittaa, mutta, olen rakastunut yhteen kirjaan (tajuatteko MINÄ) "sjutton år och skitsnygg" on kirjan nimi, se on älyttömän hyvä ja juuri minun makuuni sopiva kannattaa lukea jos siis ymmärtää ruotsia, se näyttää hyllyssä kamalalta koska siinä on yli 300 sivua ja on todella paksun näköinen mutta kannattaa lukea! En oikeasti olisi aloittanut kirjan lukemista mutta meillä on äikässä tehtävä kirjaraportti ja yritän tehdä sen huolella. ++ Kävin vatsaamassa tedän edellisen postauksen kommentteihin joten käykää katsomassa ne joille en aikaisemmin vielä ollut vastannut :)

Mutta takaisin blogin pää asiaan; hevosiin. Eli siis taisin kirjoittaa maanantaina (?). No kuitenkin, olen käynyt maneesilla ahkerasti työstänyt sitä kolmikaarista kiemurauraa kera siirtymisten. Molemmat hevoset tuntuvat koko ajan "herkemmiltä" sitä enemmän siirtymisiä kolmikaarisella tulee. Yksi ilta kun olin ihan yksin maneesilla Millin kanssa nostin puomin keskella maneesia ja treenasin lähestymisiä. Mullahan oli Millillä se suorakumi "hissillä"-kuolain mutta se ei sovi hyppäämiseen kun en osaa ratsastaa täydellisesti jota se kuolain vaatisi. Ratsastin kuitenkin sillä kuolaimella pari kertaa ja huomasin Millin tykkäävän enemmän kumista kuin siitä metallista. Äitillä oli sitten varastossa suorakumi ilman mitään vipuja ja nyt olen mennyt sen avulla, huhu... Välillä mennään ihan Millin ehdoilla ja Millin tahdissa mutta suurimmaksi osaa se kyllä tulee ihan hyvin takaisin vaikka mulla nyt just onkin maailman pehmein kuolain. Lähestymiset menivät ihan päin peppua kun Milli innostui puomista _todella_ paljon ja vain puuskutti menemään ja mullahan oli se kumi sielä suussa joten ei auttanut vaikka yritin jarrutella.

Milli teh liitokavio ;)



Toinen oli ihan unen pöpperöss rauhotuksesta (raspaus)

Oltii myös maastossa Tonjan kanssa yksi päivä, käveltiin enimmäkseen, parit laukat otettiin mutta Ulpukka villiintyi liikaa joten jouduttiin kävelemään. Tänään ollaan äitin kanssa menossa Maneesille, täytyy vielä katsoa kummalla lähden, kummalle se on tärkeämpää. Luultavasti Ulpukalle koska se ottaa niin paljon kierroksia ylimääräisitä vapaa-päivistä.

Hepatkin sai kunnon liikutuksen! :)